Blogi

Demos Helsinki has five excellent lectures to help you to focus on what really matters. The talks are in english. Also please notice the different locations of the events. 

____________________________________________

Molly Scott Cato: Green Economics

Tuesday, August 23rd at 17:30-19:30 Molly Scott Cato!

Welcome to the public presentation by Molly Scott Catohttp://en.wikipedia.org/wiki/Molly_Scott_Cato, leading authority on Green Economics and a part of the transition movement for low-carbon lifestyle in the UK. The talk is in the intimate setting of our tiny office and we'd hope to hear your voice and opinions and to share a glass of wine with us. Event will be held in English. Please let us know if you're coming: juha.leppanen@demos.fi

The event will be held at Demos Helsinki (Laivurinkatu 40, kulmahuoneisto.)

____________________________________________

TAIK Intro: There is no spoon  

Wednesday 24th August 13:15  Keynote: Design for things that matter – John Thackara  

Thursday 25th August 10:00  There is no spoon – The age of wicked problems – Roope Mokka and Aleksi Neuvonen 

Monday 29th August 13:00 Happy campers: Designing wellbeing – Tommi Laitio 

Wednesday 31st August 09:30 What really matters:  Natural resources and human lifestyles – Tuuli Kaskinen 

This is the age of lifestyle. And that has turned our problems wicked. Human behaviour has become the prime focus of all production, design and politics. This is new to the liberal democracies. Demos Helsinki and Aalto University's Department of Design invite you for an open lecture series. Any of the talks will help you forward in human-centric thinking and action. All lectures are roughly one hour of lenght. The open lectures are in english and a part of the Keynote-course for all new MA Design Students of Aalto University. More information from the course director Toni Kauppila: toni.kauppila@aalto.fi 

Lectures at the Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu, Mediakeskus Lume, Sampo, Hämeentie 135 C, Helsinki

you’ll find more rants at: http://demos.fi/blogit http://low2no.fi/camp/ http://twitter.com/mokka

Politiikassa oikeat kysymykset ovat oikeita vastauksia tärkeämpiä. Vastaukset
ovat parhaimmillaankin vain hetkellisiä kokeiluja kysymykseen
vastaamisessa, tiettynä aikana, tietyissä olosuhteissa. Kysymys pysyy.
Siksi se on syytä valita oikein.

Jos ideologioita purkaa palasiksi huomaa niiden jakautuvan kahteen. Niihin
joiden mielestä oikea politiikan kysymys on "minkälainen on paras
mahdollinen yhteiskunta?". Ja niihin joiden kysymys on "kuinka voimme
pitää nämä villit pedot suojattuina toistensa järjettömältä
toiminnalta?".

Demos Helsingin kysymys on minkälainen on paras mahdollinen
yhteiskunta? Meistä on politiikassa hedelmällisempää tavoitella
parasta mahdollista
yhteiskuntaa, kuin pohtia kontrollin keinoja. Kiistattomin vastaus
kysymykseemme onnellisuus, ovathan muut yhteiskunnalliset toimet vain
keinoja onnellisuuden toteuttamiseen (tulonsiirrot, lait, valistus jne)
tai ehtoja sen reiluun jakautumiseen (oikeudenmukaisuus, tasa-arvo jne).
Olemme myös taipuvaisia ajattelemaan, että parhaimman mahdollisen
yhteiskunnan lopputilaa on vaikeaa määritellä, mutta on olemassa selviä
järkeviä periaatteita sen tavoitteluun.

Näistä lähtökohdista julkaisimme tänään Onnellisuuspoliittisen
manifestin (PDF) yhteystyössä WWF:n kanssa. Pohdimme manifestissa
erityisesti kestävää hyvinvointia, eli yhden maapallon resursseihin mahtuvaa
onnellisuutta.

Tämän manifestin tekijät jakavat siis perinpohjaisen uskon
edistykseen. Siihen, että maailma voi muuttua paremmaksi ihmisten
yhteistoiminnalla. Edustamme on renessanssissa syntynyttä poliittista
edistyksellisyyden perinettä. Se ei kumarra puolueita vaan tekee ne
mahdollisiksi. Edistys on kaikkien poliittisten ideologioiden
olemassaolon edellytys. Sen kannattajat tunnistavat sen kiistattoman
totuuden, että tämän maailman ja paremman maailman välillä ovat yksin
tekoni.

Edistyksellisiä löytyy jokaisesta puolueesta. Siksi ehdotamme
manifestillamme, että monia aatteita ja teemoja maailmaan kätilöinyt
edistyksellinen perinne ja sen nykyiset edustajat nostaisivat nyt
onnelisuuden politiikan keskiöön.

Politiikassa tulee viimein tunnistaa aikamme yhteiskunnan fundamentit:
ihmiset kokevat olevansa vapaita ja luonnonvarat ovat rajallisia (ja
rajat lähellä). Onnellisuuspolitiikka sopii näihin fundamentteihin,
liberaaliin yhteiskuntaan ja niukkoihin luonnonvaroihin. Liberaaliksi
sen tekee monenlaiset mahdolliseksi kytkökset olemassaoleviin
ideologisiin pohjiin. Niukkuuteen se sopii, sillä se ehdottaa, että
lähdemme etsimään luonnonvarojen kulutusta suorempia keinoja
onnellisuuden saavuttamiseen.

On siis aika määritellä oikeudenmukaisuus uudestaan. Kenties
jotenkin näin: Oikeudenmukaisuus on oikeudenmukaisuutta onnellisuuden
tavoittelussa ja kaikkien tasa-vertaista mahdollisuutta hyvään elämään.
Kaikilla on oikeus tasa-vertaiseen onnellisuuden rakentamiseen. Onnellisuuden
tasa-vertaisuus on vasemmistolaisen onnellisuuspolitiikan ydin.

Miten onnellisuus sitten jakaantuisi oikeudenmukaisesti?
Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa hyveistä seuraa onnellisuutta:
terveellistä elämää viettävä tulee onnelliseksi; lapset hyvin kasvattava
tulee onnelliseksi, pienen hiilijalanjäljen omistaja tulee
onnelliseksi. Tällaisessa yhteiskunnassa ei siis palkita
suuripäästöisestä auton valinnasta tai liiasta töille omistautumisesta. Onnellisuuden
reilu jakaantuminen on oikeistolaisen onnellisuuspolitiikan ydin.

Entä ne poliittiset keinot? Kuinka onnellisen yhteiskunnan
päämäärää tulisi tavoitella? Tiedämme, että onnellisuutta on mahdotonta
rakentaa yksin. Tiedämme myös, että sitä on mahdotonta lopullisesti
ostaa tai saada yhteiskunnalta. Onnellisuus on erityislaatuinen ja
monimutkainen asia. Koska se ei ole lopputila vaan toimintaa sitä ei voi
perinteisessä merkityksessä tuottaa.

Jos onnellisuudesta jotain voidaan tieteellisesti sanoa ainakin se,
että onnellisuus vaatii toimintaa muiden ihmisten kanssa. Sitä ei
voi antaa, vaan sitä varten "vastaanottajan" pitää olla motivoitunut,
eli jaksaa olla banaali. Muistaa ja jaksaa elää hyvin: syödä, juoda,
liikkua, peseytyä, saunoa, rakastella ja kasvattaa hyvin. Pestä hampaat,
muistaa mennä nukkumaan, jaksaa herätä. Onnellisuus on yhtälailla
kiinni geneettisistä ominaisuuksistamme, onnellisuuteen johtavien
mahdollisuuksien avautumisesta sekä itse kunkin inhimillisistä kykyä
vastata noihin mahdollisuuksiin.

Onnelliseen elämään on vaikeaa, ellei tavalliselle ihmiselle täysin
mahdotonta, päästä yksin. Tämä asettaa meidät aivan uudenlaisten
oikeudenmukaisuus kysymysten ääreen. Onko oikein opettaa lapset
sosiaaliseksi samalla tarmolla, kuin heidät opetetaan kuuliaisiksi
istuttamalla heidät vuosiksi pulpettiin oppimaan olemaan paikallaan ja
häiritsemättä muita? Onko oikein verottaa vapaa-aikaa? Onko oikein tukea
hyveellistä toimintaa kuten auttavaisuutta, rehellisyyttä,
luottavaisuutta ja anteeksiantavaisuutta? Onko oikein avata koteja
ydinperheitä suuremmiksi? Eli onko oikein pakottaa osallistumaan
yhteiskuntaan muutenkin kuin verojen muodossa? Nykypolitiikan mukaan ei
ole.

Eilen julkaistu ilmastopoliittinen tulevaisuusselonteko aloitti suomalaisessa ympäristökeskustelussa uuden vaiheen. Ensimmäisen kerran Suomen historiassa hallitus sanoo pääministerin suulla suorat sanat: koko teollisen tuotentorakenteemme, elämäntapojemme, sen missä ja miten asumme, mitä syömme ja minne liikumme on muututtava. Valmista pitää olla vuonna 2050. Silloin päästöt ovat tulevaisuusselonteon mukaan vähintään 80 % pienemmät kuin vuonna 1990.
Erityisen tulevaisuusselonteosta tekee myös [...]