Aikapoliittinen klubi osa I: Aika ja raha

Kunnanvaltuutettu ja kirjailija, Osmo Soininvaara, aloitti seminaarin perustavanlaatuisella toteamuksella: taloudessa menee hyvin, vauraus vaatii yhä vähemmän työtunteja ja silti työtä tehdään Suomessa enemmän kuin Länsi-Euroopassa. Kehitys on johtanut siihen, että kaikilla on yhä enemmän rahaa ja vähemmän aikaa, vaikka työn tuottavuus on kivunnut muutamassa vuosikymmenessä huimasti. Raha tekee ja ei tee onnelliseksi, yhteiskunnassa rikkailla on kivempaa, mutta työpaineet pilaavat elämän, eikä maapallo kestä jatkuvaa talouskasvua (joka tapahtuu pitkälti työntuottavuuden kasvuna). Soininvaaran päätelmä rahasta ja ajasta oli, että lisääntyvä vauraus eli tuottavuuden kasvu kannattaa "ottaa ulos" vapaa-aikana. Esitys


Kalevi Kilkki, Teknillinen korkeakoulun dosentti, on laskenut, mikä arvo ajalla on ihmisille. Kyse on palveluista: jos palvelu on hidas, mikä vaikutus sen nopeutumisella on käyttäjään? Ajan arvoa voidaan siis laskea suhteessa siihen, kuinka epämiellyttävää hitaus on. Esityksestä kävi ilmi, että koettu hyöty tai epämiellyttävyys ajan käytöstä on eri arvoista eri palkkaisilla ihmisillä. Aika ei ole siis samanarvoista kaikille ja yleensä ihmiset ovat halukkaita maksamaan vapaa-ajastaan vähemmän kuin palkkansa verran. Kilkin esittämällä mallinnuksella voidaan laskea mikä on sen ajan arvo, joka vastaa ihmisen käyttäytymistä: siis kuinka paljon ihminen on valmis maksamaan ajasta missäkin tilanteessa. Esitys


Kauppakorkeakoulun tutkija Mikko Jalas pohti omassa esityksessään joutilaisuutta: koska ja missä on legitiimiä puhua joutilaisuudesta. Hitautta leimaa yhteiskunnassa moralisoiva asenne, hidasta aikaa eivät markkinat tuota. Kiire ongelmana on Jalaksen mukaan itse tuotettua: kun mahdollisuus palkkatyöhön syntyi 1700-luvulla Englannissa, on ajasta tullut resurssi, jota voi ja tulee optimoida. Mitä enemmän kiirettä hoidetaan kiirehtimällä, sitä varmemmin aika on hyödyke ja siihen suhtaudutaan välineenä: nopea tahti juurruttaa kiirettä yhä syvempään. Ympäristöpolitikkaa Jalas kuvasi yhdeksi kapitalistisen kiireen tukijalaksi, yksinkertaisesti siksi, että ympäristöongelmiin pitää suhtautua kiireellä ja koska keskustelu johtaa välineellisen rationalisointiin. Moraaliimme ja omanarvontunnollemme joutilaisuus sopii huonosti. Esitys


Viimeinen puheenvuoro oli valtiovarainministeriön finanssineuvos Elina Pylkkäsellä. Esille tuli se, miten yhteiskunnassa hyvinvointia tarkastellaan rahan näkökulmasta. Erilaiset mittarit köyhyydelle tai tuloeroille perustuvat rahaan, samoin koko hyvinvointivaltion uudelleen jakamisen politiikka. Pylkkäsen mukaan kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja laskettaessa ei hyvinvointipalvelujen käyttöä oteta tähän mukaan. Kotitalouden tuloissa ei siis näy se, kuinka paljon ne käyttävät hyvinvointipalveluja. Myös kotitaloustyö voidaan laskea tuloihin mukaan, jolloin naisten tulot kasvata enemmän kuin miesten. Käytettävissä olevan ajan määrän lisääntyminen näyttää Pylkkäsen mukaan olevan se tekijä, joka eniten lisää hyvinvointia suhteessa tuloihin. Esitys


Ralf Sundin, STTK:n talouspoliittinen asiantuntijan, loppukommenttipuheenvuoro kosketteli monia työntekijöille tuttuja aiheita, sitä miten työ- ja vapaa-ajan raja nykyään häilyy, stressi työstä kasvaa, kun työ on intensiivisempää ja kuitenkin samalla ajalle annetaan yhä enemmän henkilökohtaista arvoa. Ratkaisuksi Sund haki rakentavaa työntekijöiden ja työnantajien yhteispeliä. Vapaa-aika on ihmisille yhä tärkeämpää ja se on luksushyödyke, sillä sen kysyntä ja/tai intensiteetti lisääntyy kuin tulot kasvavat.

Mitä aika sitten on? Kysymys nousi esille keskustelussa. Se on henkilökohtaista ja sidoksissa temperamenttiin, toisaalta se on sosiaalista, konstruoitua ja päätettyä. Aikaa yhtä aikaa on, aurinko kiertää ja elävä vanhenee, ja toisaalta ei ole, kellon osoittama puolituntinen lounastauko on vain sovittu asia. Ajan korostuvaan merkitykseen ja sen hyvinvointiulottuvuuksiin keskittyy seuraavan aikapoliittinen klubi 15.10 klo 17 alkaen. Ole ajassa paikalla!

Aikapoliittisten klubien ohjelma ja esiintyjät löytyvät täältä.

Teksti: Leena Helenius