Suomen elinvoima syntyy jakamisesta, basaareista ja käyttäjälähtöisyydestä

Tässä viisi teesiä, joiden varaan omat juttuni rakentuivat.

 

 

Meillä yhteisenä tavoitteena ollut hyvinvointivaltio on luonut Suomesta yhden maailman parhaista paikoista jakamiselle. Olemme osanneet jakaa riskiä ja vaurautta, olemme kouluttaneet koko kansan ja luoneet näin yhtenäisen suomalaisten joukon. Emme ole toteuttaneet politiikkaamme teatraalisesti maailmanpolitiikan näyttämöillä, vaan pikemminkin osana arkista päätöksentekoa. Niinpä suomalainen jakaminen näkyy nyt globaalissa kulttuurissa pieninä pilkahduksina siellä-täällä. Näitä pilkahduksia ovat kansainväliset avoimen lähdekoodin palvelut ja vertaisverkot, joiden kautta suomalainen jakamisen ideologia jakautuu laajalle maailmassa. Suomesta ovat lähtöisin esimerkiksi sellaiset kansainväliset jakamiseen perustuvat tuotteet kuin Linux ja MySQL. Niiden avulla meillä oivallettu jakamisen osaaminen leviää tällä hetkellä maailmalla. Linus Thorvalds on sanonut, että ongelmat ratkaistaan, kun on tarpeeksi paljon silmäpareja katsomassa ja ratkomassa niitä.

 

 

Suomi menestyy monissa kansainvälisissä vertailuissa erinomaisesti. On kuitenkin yksi lista, jolla sijoituksemme ei ole meille eduksi. Se lista kertoo luonnonvarojen kulutuksesta henkeä kohden. Me olemme listan kärkijoukossa yhdessä Yhdysvaltain, öljyntuottajamaiden ja Australian kanssa. Kaikki nämä maat ovat keksineet joukoittain selityksiä. Tosiseikka kuitenkin on, että meillä on aika pitkä matka siihen kulutuksen tasoon, joka tulevaisuudessa on ok.

 

Suomessa voidaan toki olla sitä mieltä, että meidän kokonaisuutena pienet päästöt eivät maailmaa hetkauta. Kuitenkin yksilö on yksilö, asuipa hän missä päin maailmaa tahansa. Kansallisvaltiona Suomi on pieni, mutta yksilöiden kotipesänä tämä on ihan yhtä suuri kuin mikä muukin paikka tahansa. Tässä Helsingin Viikissä keksittävät ratkaisut ilmastonmuutokseen on ihan yhtä arvokkaita kuin Shanghain lähiössä tuotetut ideat. Jos tuudittaudumme siihen, että olemme tässä kokonaisuudessa tosi pieniä, niin sitten me sitä myös olemme – myös menestystä jaettaessa.

 

 

Open source -manifestin kirjoittaja Eric S. Raymond pohtii kirjassaan, pitäisikö meidän rakentaa katedraalia vai basaaria: tiukasti ylhäältä rakennettua, johtajavetoista katedraalia vai ihmisten omat ideat, omat bisnekset ja vaikka katusoiton mahdollistavaa basaaria. Suomalaiset ovat tällä hetkellä osaavampia, kouluteumpia ja hyvinvoivempia kuin koskaan. Lisäksi kaikkialla maailmassa luottamus auktoriteetteja kohtaan horjuu. Ei meillä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin antaa ihmisille tilaa basaarissa, jossa kaikki toimijat on kehittämässä yhteiskuntaa, uusia tuotteita ja palveluita, uudenlaisia yhdessätekemisen muotoja.

 

 

Me suomalaiset voisimme olla vähän vähemmän ujoja hyvien käyttäjälähtöisten ratkaisujen levittämisessä. Esimerkiksi suomalaiset ulkohuussit eli tyylikkäämmin sanottuna kuivakäymälät ovat sellainen suomalainen maanläheinen ratkaisu, jonka käyttöönotto parantaisi miljardien ihmisten elämää maailmassa.

 

Osaamme kaikki hypettää nyt hienoja IPhoneja - minäkin haluaisin sellaisen. Samaan aikaan Nokia on todennut, että markkinoilla pärjätään myymällä asioita maailman todella suurelle enemmistölle Afrikassa ja Aasiassa. Länsiafrikkalaisessa Malissa, jossa olen ollut tekemässä kehitysyhteistyötä, yksi halpa puhelin voi muuttaa koko köyhän kylän meiningin. Tuoda maailman lähellä, mahdollistaa uudenlaiset tulonhankkimiskeinot ja lääkärin saamisen paikalle, kun sitä tarvitaan. IPhone on maailman laajuisena ilmiönä ihan kuriositeetti. Paljon oleellisempaa on se, mitä pystymme myymään maailman enemmistölle ja miten sillä pystytään parantamaan noiden ihmisten tilanteita.

 

 

Meillä on 50-, 60-ja 70-lukujen Suomessa onnistuttiin murtamaan se roolijako, jossa naisten paikka oli kotona. Tuloksena oli mittava tuottavuuden kasvu, kun paljon aiempaa suurempi osa ihmisistä kävi töissä. Tällä hetkellä meille on uudelleen kehittymässä sellaisten ihmisten joukko, jotka eivät osallistu yhteiskunnan rakentamiseen ei töissä, eikä muuten. Nyt on tehtävä uusi murros ja pidettävä huoli siitä, että kaikilla suomalaisilla on fiksu ja järkevä paikka. Tarvitaan merkityksellistä työtä ja tekemistä niillekin, joiden tuottavuus ei ole yhtä hyvä kuin huipun. Tarvitaan merkityksellistä työtä ja tekemistä myös niille, jotka eivät pysty tekemään töitä 40 tuntia viikossa. Elinvoimainen Suomi voi rakentua vain merkityksellisen osallistumisen kautta.